Kirkon arkkitehtuuri

Taipalsaaren kirkko on ristipohjan varaan tehty puukirkko.

1700-luvulla yleistynyt ristikirkko oli kansanrakentajien muotikirkko. Kirkon suunnittelijana pidetään sortavalalaista Eskil Colleniusta, mutta varmuutta asiasta ei ole, sillä tulipalo hävitti vuonna 1797 pappilan arkistoineen.

Taipalsaaren kirkko oli alunperin nykyistä pienempi ja sitä hallitsi sisällä saarnastuoli, jossa sijaitsivat myös saarnan pituutta mittaavat tiimalasit. Parvia kiersivät puulle maalatut profeettojen ja apostolien kuvat. Kirkko kävi pian pieneksi seurakunnalleen ja 1800-luvun alussa syntyi suunnitelma kirkon laajentamisesta. Vuonna 1811 savitaipalelainen maineikas kirkonrakentaja Matti Salonen saatiin johtamaan sisäpuolen uudistustyötä ja kattopaanutusta, mutta laajennusta ei vielä toteutettu. Tässä vaiheessa parannettiin lattiaa, avattiin saarnatuolin ja lukkarinpenkin väliseen seinään ikkuna, muutettiin penkit keskenään samanlaisiksi ja hankittiin alttaritaulu. Myös kellotapulia korjattiin ja sen sisäpuoli uusittiin kokonaan.

Vuosina 1846 - 1848 tehdyssä laajennuksessa kirkko sai nykyisen keskeiskirkkomuotonsa ja varustettiin kupolilla. Laajennuksen suunnitteli C.L. Gustavson ja urakasta vastasi savonlinnalainen puuseppä Mechelin. Laajennuksessa ristikirkon sisäänpäin kääntyneet nurkat sahattiin ja käännettiin ulospäin, jolloin kirkkoon saatiin 1/4 lisätilaa.Työtekniikalla myös säästettiin, sillä vanhat hyväkuntoiset hirret saatettiin käyttää uudelleen. Samassa laajennuksessa uusittiin myös kattoa ja sisustusta, mm. poistettiin profeettojen ja apostolien kuvat. Kirkon sakaroissa on päätykolmiot ja räystäiden alla kiertää friisi.

Kirkko maalattiin ensimmäisen kerran vasta kesän ja syksyn 1848 aikana. Ensimmäisen kerran maalausta oli ehdotettu jo 1811, mutta säädökset eivät vielä vaatineet kirkon maalaamista. Kirkon ja kellotapulin väriksi valittiin hyvin vaalea helmensininen ja valkoinen ja maalina käytettiin öljyvärejä. Rakennukset maalattiin sekä ulkoa että sisältä. Ovet maalattiin valkoisiksi, saarnastuoli helmensiniseksi. Kirkon ja kellotapulin kupoleista tuli mustia.

Kirkossa on alunperin ollut paanukatto. Puukatto sai osittaisen huopakatteen 1880-luvulla. Vuonna 1897 katto uusittiin peltikatoksi.

1904 valmistuneen kirkon sisäremontin jäljiltä nykyisessä kirkossa alttari on kirkon itäseinällä. Kirkossa ei ole alttaritaulua vaan sen paikalla on kullattu risti. Ristin yläpuolella on teksti: Katso, Jumalan karitsa. Samalta ajalta olevissa alttari- ja saarnastuolitekstiileissä toistuva merkintä A ja W (oomega) merkitsee, että Kristus on alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen. Saarnastuolin päällä on koristeellinen katos, baldakiini, jollaista kannettiin ennen kuninkaan päällä.